Lilydale pentublogi: Pentujen piipitystä

Vajaa viikko suurperheen äitinä takana ja ajatus ehkä alkanut vähän juoksemaan.
Pentujen painot lähtenyt huimaan nousuun ja toivotaan, että nousu jatkuu. Melkoisia "sähikäisiä" koko porukka. Olga on ollut olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa; yhden päivän heikommassa hapessa mutta nyt häntä heiluu ja hoitaa pentuja mainiosti. Ruokakin maistuu erittäin hyvin.
Kyllä kun tota pentukasaa katselee niin hikikarpalot nousee otsalle, mutta päivä kerrallaan positiivisella asenteella :)
Nauratti (vielä) kun näytti ihan muurahaiskeolta kun alkoivat koko porukka liikehtimään yhtäaikaa.
Tällaista se varmaan olisi jos olisi kahdella nartulla pennut yhtäaikaa paitsi, että olisi kaksi äitiä niitä hoitamassa. Nyt koko orkesterin hoito jää yhdelle äidille. Onhan tossa pentuja kahden pentueen verran tai vaikka kolmenkin! Vaan on ne kyllä ihania tuhisijoita ja mikä tärkeintä kaikki ovat erittäin elinvoimaisia ja tasaisia <3

Porukka oli pakko jakaa kahteen leiriin jotta pysyy ajantasalla kuka on syönyt milloinkin ja muutenkin pentujen tarkkailu on helpompaa. Näin mennään ainakin siihen asti, että nähdään miten painot nousee ja miten ruoka riittää.

Muutama pennuista on varsinaisia Camel-boots kansalaisia, kokoajan menossa ja milloin ne löytyy mistäkin. Luonteenpiirre lienee tuokin, toimintakykyä löytyy :D
Aika tuntuu menevän siivillä näitä pieniä Rytmiryhmäläisiä hoitaessa ja seuratessa, päivät hurahtelee silmissä ja joka aamu pennut näyttää kasvaneen huimasti.

Hugo ja Danny on jo rauhoittuneet ja tottuneet piipitykseen. Alussa Hugolla oli hirveä huoli mitä pentuhuoneessa tapahtu ja pärjääkö Olga varmasti, minusta puhumattakaan. Isoisän rooli on raskas :)

Danny tosin on keksinyt, että voi käyttää tilaisuutta hyväksi kun mamma on kiireinen ja livahtaa omille teilleen heti kun silmä välttää. Ei pidättele aidat eikä mitkään. No nyt on poika ollut tarkemmassa valvonnassa ja katoamistemput on vähentyneet.

Tässä muutama tuore pentukuva :)